Omituinen talo

Tämä talo on perin kummallinen. Rakennus on kai noin parin-kolmenkymmenen vuoden ikäinen ja sekä sisältä että ulkoa erittäin siisti. Kahdessa kerroksessa oleva asuinpinta-ala on melkein 300 m2. Alakerrassa on asuinhuoneiden lisäksi sauna suihkuineen ja kodinhoitohuone, veski ja suuri kylmävarasto sekä kaksi uloskäyntiä. Hallin lattia on marmoria ja tuntuu paljaaseen jalkaan aika kylmältä. Yläkerrassa on tyttöjen makuuhuoneet, keittiö, kylppäri turkkilaisine saunoineen ja niin suuri olohuone, että siihen mahtuisi koko minun kaksioni.Taloa kiertää ulkoparvekkeet ja lasitettu terassi. Täällä on kaikin puolin viihtyisää, kaunista ja viimeisen päälle remontoitua, mutta kun täällä sattuu kaikkea outoa ja taitaa olla oma kummituskin...

Menin muutama ilta sitten alas takkahuoneeseen Deen kanssa ja laitoin samalla sekä ulko-oven että välioven kiinni. Jonkun ajan kuluttua Ässäkin laskeutui rappusia alas liittyäkseen meidän seuraamme. Kun hän oli toiseksi alimmaisella rapulla, aukenivat ovet itsestään. Etsimme asialle selitystä, mutta turhaan.

Yhtenä päivänä istuimme täällä yläkerrassa kahvilla sukulaisten kanssa. Minulle oli ostettu pari iltaa aiemmin oikein ihana vanhanaikainen kiikkustuoli lasten lullausta varten ja se tuoli alkoi keinua itsestään. Olimme kaikki vähän ällikällä lyötyjä...

Meille tulee aina välillä ihan oma disco tänne. Valojen jatkuvan välkkymisen vielä ymmärtäisi, mutta kun rupeavat lamput katosta lentelemään päin näköä niin ei enää sulakevika riitä selitykseksi.

Talon vanhin tyttö, 16-vuotias Jii sai tehtäväkseen siivota yläkerran terassin. Kauaakaan ei murkku siellä ehtinyt olla, kun kuului kamala elämöinti. "Äiti, äiti!", huusi Jii kurkku suorana. Ässä-äiti oli lähtenyt ämmä-isän kanssa ostoksille, joten minä juoksin kurkistamaan, mitä kauheaa nyt tapahtuu. Kun aukaisin oven, näin kuinka suuri ruskea lihava rotta loikki huutoa karkuun ja piilotui tyynyvarastona toimivan kannellisen sohvan sisään. Siinä me kolme rohkeata naista sitten tökimme tyynyjä kaikenlaisilla kättä pidemmillä, mutta rotta vain kaivautui syvemmälle piiloon. Loppujen lopuksi jätimme rottajahdin Ämmän huoleksi ja päätimme että Jii jatkaa siivousta vasta kun suuri ja urhea Isä Ämmä on ajanut pedon karkuun. Otuksesta ei löytynyt muuta kuin iso läjä kakkaa.

Näitä tämäntyylisiä juttuja sattuu harva se päivä, mutta nyt saavat kirjoitukset hetkeksi riittää. Aikaisen aamun ja kovan tohinan jäljiltä alkaa jo sänky ja hyvät yöunet kiehtomaan. Toivottavasti edes unissani saan olla hetken jossain aivan hiljaisessa paikassa...