Molemmat pojat ovat olleet jo toista viikkoa kipeinä ja aamukonsertin jälkeen vanhemmat päättivät viedä pojat akuuttiin ainakin tarkistettavaksi. Onneks selvisi ettäi kyse on vain viiruksesta, joten pojat paranevat ilman antibioottihoitoa.
Pikku-aa on oppinut ryömimään ja kai konttii jo kohta. Nostaa ainakin jalkansa jo konttimisasentoon ja heiluu siinä sitten sen näköisenä, ettei tiedä pitäisikö liikkua eteen vai taakse ja sitten kupsahtaa siitä mahalleen. Iso -aa yrittää kovasti kommunikoida sekä sanoin että elein ja hurjistus on hirmuinen ellei asia mene perille.
Hitto, minä oon jo vuoden asunut täällä Ruotsissa ja likkakin on jo kolmevuotias, kesällä täyttää neljä. Tänään töissä olin aika pöllämystynyt, kun heti aamusta työkaverit tarjoilivat toisilleen ja minulle vahvalla aineella terästettyä glögiä. Jo yhdeksän maissa, kun piti jakaa potilaille psyykenlääkkeet ja kysellä fiiliksistä, olimme pikku tuiterissa ja päivän mittaan kun napsittiin koko ajan lisää, sai sanoa hyvästit selvälle päivälle. Mitähän Suomessa tuumittaisiin, jos siellä melkein koko porukka olisi yhden päivän vuodessa pienesä sievässä?
No comments:
Post a Comment