Lapset käy mulle, jos mahdollista, päivä päivältä rakkaammiksi. Iso-Aa huutelee mua vuoron perään mummiksi ja äidiksi ja pikku-Aa on niin tyytyväinen ja söötti nyt kun se alkaa ryömimään. Dee on tosi vaativainen lapsi. Se ei osaa olla yhtään yksin eikä keskittyä mihinkään asiaan kovin kauaa aikaa. Sillä on myös outo halu saada tietää aina etukäteen, mitä seuraavaksi tai illan mittaan tapahtuu. Antaakohan sellainen suunnittelu/tieto tytölle turvallisuudentunnetta? Dee on kuitenkin erittäin rakastettava, auttavainen ja herkkä tyttö ja silti niin viimeisen päälle hermoja rassaavan kiukutteleva. Jii on ikäisekseen erittäin kypsä ja vastuuntuntoinen. Onkohan moni kuustoistakesäinen noin varhaiskypsä? Tyttö on kaunis kuin kesäpäivä ja eritttäin empaat/sympaattinen tyyppi. Mun on aika vaikee tajuta, miks noin söpön likan täytyy pakkeloida itseään tuntitolkulla, ennen kuin voi lähteä koiraa kusettamaan...
Minä muutin tänne reippaat kolkyt vuotta sitten. Jussi-kulta oli käynyt vieraissa ja minä suutuin ja lähdin Ruotsiin kaksivuotiaan tyttöni kanssa. Matkassa oli myös mun pikkuveli ja meidän tänne muutto oli hauskaa hommaa. Tultiin Viking-linella Helsingistä Tukholmaan ja meillä oli kapsäkkien lisäksi mukana helekutin iso Hitatci-mankkaradio, joka soi hytissä täysillä ja me raahattiin sitä pikku-Fiatin kokoista vehjettä ympäri laivaakin. Satamaan olisi pitänyt tulla ison veljen meitä vastaan, mutta se oli unohtunut ryyppyreissulle. Me istuttiin siellä tulohallissa aikamme Juhaa odottamassa ja lopuksi piti ottaa taksi, jotta pääsisimme ystävättäreni luo tilapäisasuntoon. Siitä se elämä sitten vain lähti alkuun ja nyt on noita perillisiä yhteensä kahdeksan...ja vieläkin on kädet työtä täynnä niitten kanssa.
No comments:
Post a Comment